9.5.2018

Machu Picchu





Aamulla ennen kukon pierua oli herätys, taas. Aamiainen oli oikeinkin mukava ja syödäkseen sai ihan riittävästi. Reppuun oli pakattu paljon vettä  ja vähän evästä energiapötköjen muodossa. Mulla oli pari litraa vettä juomarepussa(suosittelen, on meinaan näppärä!) Ja puoli litraa mehua ja puoli litraa Inca colaa :D (kuumana aikamoinen makuelämys.. :P )

Jonossa vuorelle vievälle bussille oltiin hyvissä ajoin ennen ensimmäisen kyydin lähtöä, siitä huolimatta jonoa oli ihan riittävästi. Kosteus oli valtava ja pilvet hipoivat päälakea. Paleli. Varmasti kosteuden, väsymyksen ja jännityksen vuoksi. Nyt se tapahtuu, mun haave vuosien takaa toteutuu!

Jono kulki nopeasti ja pian jo istuin rämisevän bussin kyydissä. Kuski ei vauhtia säästellyt, kun ajoi serpentiiniä pitkin vuoren rinnettä ylös.



 Pikkunen roska tais lentää silmään, kun ylös saakka pääsi... 

Mutta täällä mää nyt olen!  Aikaisin aamulla, sumua on niin, että se kastelee vaatteet kosteiksi, mutta sadetakkia ei tarvittu. Tähän aikaan vuodesta ei juurikaan ole itikoita häiritsemässä. G Adventuresin opas oli todella hyvä. Osasi vastata kysymyksiin ja kertoi laajasti ja selkeästi alueesta.





Kaikissa kuvissa sama kestohymy päällä :D 
Vähän on ahdasta tällä ikkunalaudalla.



Kyllä. Energiat on täällä huikeat. Ja mitä pidemmäs päivä kävi, sen polttavammaksi tuli aurinko. 



Näin aikaisin aamulla, kun pilvet eivät vielä ole väistyneet, ei ole ihmistungosta. Alueella pääsi kulkemaan rauhassa. Parin tunnin päästä onkin jo eri juttu... 


Polkurappuset jonnekin.. pudotukset oli uskomattomia. Korkeanpaikankammoiset oisivat voineet helposti vierähtää alas..


Rakennustaito on hämmästyttävää ollut silloin joskus... Tsekatkaa noita saumoja ja suoruutta...(älkääkä välittäkö ajan ja maanjäristysten tuomista pikkuisista kauneusvirheistä) 




Kondoritemppeli ja Seremoniakivi, Aurinkokello jnejne. Kaikki olivat vielä paikallaan ja kertovat eletystä elämästä, josta me ehkä koskaan ei saada tietää, millaista se on ollut...



Ei. Tämä ei ole kuollut laama. Sillä on vain kuuma. 


Lopuksi vielä muutama lyhyt videon pätkä.





Näin. Unelma totetutettu. Melkein... sillä matkaseurasta johtuen en päässyt käymään Inti Punkulla....eli Aurinkoportilla... Tyhmä, miksen mennyt sinne itsekseni! No, pitäähän jotain jäädä seuraavaan kertaan ;) Vaikka musta kyllä tuntuu, että olen siellä käynyt jo joskus kauan, kauan sitten.....

5.3.2018

Niin lähellä, silti niin kaukana.....Aguas Calientes (6. päivä)

Haaveet on tehty toteutettaviksi. Askel askeleelta lähestyin yhtä haavetta. Tänään olin jo melkein perillä. 

Aamuinen kävely Ollantaytambon halki kohti junaa. Pieni kylä kylpi auringonnousussa ja voin muistaa ilman tunnun vieläkin. Värin, jonka vuoristo ja aurinko yhdessä loivat. Oli jo lämmin, vaikka aamu oli vasta alkanut. 






Junamatka halki Perun kivisen maiseman alkaa.



Maisemat vaihtelivat vuoristoista koskiin ja perunapeltoihin. Pakko sanoa, että ei käynyt aika pitkäksi ihaillessa upeita näkymiä!


Junassa oli tarjoilua. Hassu keksimikälie ja pieni leipäpala. Onneksi oli omat eväät ;) Mutta matkaseurueelle voi toki ottaa lisäpurtavaa. Kahvi oli hyvää. Vaunussa kiersi myös myyntikärry, joka myi kaikkea huiveista Perun historian kirjallisuuteen saakka. Melkein ostin yhden Inkojen historiaa käsittelevän kirjan, mutta koska hinnat olivat samaa luokkaa, kuin Suomessa VR:llä, jätin ostamatta.


Vähän matkan päästä juna pysähtyi ja he, jotka olivat päättäneet jatkaa matkaa Inka Trailin kautta, jäivätä tässä vaiheessa pois. Hitsi, että mua harmitti, kun en sitä ollut kuitenkaan napannut matkasuunnitelmaan. Kovasti sitä meinaan pohdin! Noh, ensi kerralla sitten. Tosin tällä erää olen kallistumassa Lares Trekin puoleen. 

Saapuminen Aguas Calientesiin oli mainio. Pieni ja idyllinen asema otti turistit vastaan iloisen värikkäästi. 


Kierrätyskin toimii täällä. Ainakin näin teoreettisesti ajatellen, konkretiasta en sitten tiedä. 


Asemalta pois päästäkseen on jokseenkin pakko kulkea ihanan basaarin läpi. Houkutuksia on käsityön ystäville paljon. Oppaamme suositteli ostamaan täältä hopeaa, jos sitä Perun reissulta mukaan haluaa, sillä hintataso on kuulema edullinen. 


Aguas Calientes sijaitsee niin vuorten keskellä kuin sijaita voi. Junarata kulkee kylän läpi niin, että radan molemmin puolin olevista ravintoloista voisi melkein hypätä kyytiin. 


Avokadot ja banaanit viihtyvät keskellä kylää mainiosti.





Kulkukoiria on Perussa paljon. Täällä niitä löytyi todella paljon. Perin karvattomia Perun karvattomia koiria. Suomessa pulitetaan omaisuus, jotta kyseisen koiran omakseen saa, täällä niitä kulkee kuulema riesaksi saakka... :/ 

A.C. on vcahvasti turistikylä. En tiedä historiasta sen enempää, mutta jatkuvasti laajentuva kylä on melkoinen sekamelska. Hostellit ja hotellit rinta rinnan slummiasumusten kanssa. Täällä asumisesta kannattaa maksaa hieman enemmän, sillä surkeimmat huoneet ovat todella surkeita. Kuulopuheiden mukaan homekerrostumat näkyvät jo paksuina partoina keskeneräisissä rakennuksissa. Tosin hometta ei täällä voine välttää missään.  


Pachakuteq-hotelli oli oikein sopiva keskitasoa oleva yöpymispaikka. 'Huone oli tilava ja suihku siisti. Aamupala runsaahkoja ruokarajoitteinenkin sai syödäkseen jotakin. Aamiainen seuraavana aamuna oli ennen muun hotellin aamupalaa, jotta ehdittiin Machu Picchulle menevän bussin  jonoon ajoissa. Nettiyhteys ei toiminut, mutta se ei täällä katveessa liene ollenkaan ihme. Tarkoitus oli soittaa Skypellä tyttärelle ja näyttää maisemia. 


Minimaalisen lepohetken jälkeen lähdettiin ryhmän kanssa laskeutumaan alas Museo de sitio Manuel Chavez Balloniin, jossa oli tietoa Inkojen historiasta.Ympärillä oli puutarha, miniviidakko, jossa oli paljon paikallisia kasveja. Jos sattuisi oikeaan aikaan vuodesta, täällä olisi nähtävillä järjetön määrä orkideoja, näin ymmärsin. Ymmärsinkö oikein, on eri asia. Mutta koska olin matkalla aikaan, jolloin ei ollut vielä kukat kukkeimmillaan, eikä luonto puhjennut loistoonsa, näin vain muutaman kukkasen.
Matka museolle kuljettiin joen vartta pitkin. Kuivan kauden aikana vettä oli vain muutama pisara ja upeat kivenlohkareet täyttivät uoman, mutta sadekauden aikana tulvavaara on suuri. Voi vain kuvitella veden määrää, joka tuossa uomassa virtaa...




Kasveilla oli hauskoja nimiä:





Pieni seikkailu pienessä viidakossa piristi mieltä. Viereisen vuoren huipulla siinti Machu Picchu.. Niin lähellä, niin kaukana... vielä vähän aikaa!
Takaisin kävellessä meinasin kuolla kuumuuteen. Jostain syystä elimistö ei suostunut hikoilemaan ollenkaan ja olin punainen kuin rapu. Olo oli tukala. Olinkohan juonut liian vähän vettä... Sitä sai olla hörppimässä jatkuvasti. Yksi unelma toteutui puolivahingossa, kun näin matkan varrella kolibrin! Kyllä! Sellaisen olen aina halunnu nähdä ja siinä se pörräsi! Oli vain liian nopea, jotta olisin saanut ikuistettua. Mutta se ikuistui muistoihin. 





Illalla oli tarkoitus mennä lillumaan kuumiin lähteisiin. Koska olotila ei ollut kovin kukkanen, jäi se tekemättä, sillä rikin katku ei houkutellut lainkaan... Ensi kerralla sitten sekin :) 
Iltapala viereisessä ravintolassa, jonka nimeä en muista, oli runsas. Edullinen ja runsas. 
Alkupalaksi avokadoa jollain täytteellä. Se riitti mulle.

Pääruokana alpakkaa... Riisit mulle, lihat vieruskaverille...


Sitten nukkumaan. Luulen, että huono olo johtui myös järjettömästä väsymyksestä. Vieläkään ei ollut kunnon lepoa tarjolla, sillä herätys oli seuraavana aamuna klo 4:15....  Muutenkin jännitti, sillä seuraavana päivänä unelma toteutui....