Jotain uutta, jotain vanhaa...

Eilinen oli ihana päivä. Kuljin Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa. Lempipaikassani ei ollutkaan penkkiä, joten istahdin puun valtavalle juurakolle lukemaan Joanne Harrisin uusinta teosta, Sinisilmä. J. H. on mun lempikirjailijoitani. Tämä Sinisilmä-kirja on kirjoitettu aivan eri tavalla ja tästä puuttuu jokin aikaisemmille kirjoille tyypillinen henki. No joo, olen vasta puolessa välissä, mutta eiväthän kaikki kirjat voi olla loistavia.
Nautin ihanasta viileästä ilmasta, se toituulahduksen tulevasta syksystä. Oikeastaan jo viime torstaiaamuna Salossa kävellessäni huomasin, miten valon väri oli ulkona muuttunut. Hetkellinen, toiveikas syksyn tunne kutkutti masun pohjassa. Eilen nautin siitä vielä enemmän!
Juurakolla istuessani tunsin ihan fyysisestikin, kuinka taidokkaasti luonto on yhtä itsensä kanssa.
Yht'äkkiä huomasin, kuinka juuretkin (jotka olivat hieman maan yläpuolella) liikkuivat tuulen mukana. Paljaalla silmällä sitä ei nähnyt, mutta kroppa kyllä sen tunsi. Rauha.

Syksy tuo mukanaan jotain sellaista, jota ei muina vuoden aikoina tunne. Tietty valmistautumista, uudistumista.. Halua sisustaa pesä loppusyksyn pimeitä aikoja varten kodikkaaksi ja lämpimäksi, tunnelmalliseksi turvapaikaksi, jossa voi nauttia teetä ja kaakaota lukutuolissa hyvää kirjaa lukien.
Siispä mistä löytäisin lukutuolin!
Myöskin sohva tarvitsisi isoja tyynyjä. Tällainen "rautasänkysohva" ei ole miellyttävä istua, koska on liian leveä. Oikeastaan tämä on hieman liian isokin, mutta hyvä vierassänky. (niitä vieraita ei kyllä juurikaan käy...) Täällä pitäisi muutenkin möbleerata... Meillä on siis kaksio, jossa pieni keittiö ja toinen huone on tytön huone, joka on oikeastaan valmis seiniä lukuunottamata, ja olohuoneessa on minun alkovini ja askartelunurkkani ja piano. Ja muut soittimet.... Tälle huoneelle tarvitsisi tehdä jotain. Mutta mitä, en tiedä enkä osaa.
Kuitenkin syksy kaipaa jotain...

Kampaajalle pitäisi päästä. Sinne ei yksinkertaisesti ole varaa mennä. En ymmärrä, miten toimeentulotuella elävän pitäisi saada katettua kaikki "normaali elämän" kulut. Kampaajalle meni mulla viimeksi täällä Hkissä 48e, eikä muuta kuin leikattu. Edes mallia ei juurikaan muutettu. Edellisestä käynnistä on jo reilusti yli puoli vuotta aikaa...Harrastuskulut pitäisi sisältyä samaan rahaan. Jos käyn uimahallissa pari kertaa viikossa, se on jo 10e/vko, eli 40e/kk Sitä paitsi, inhoan uimahallissa käyntiä. Jos sitten haluaisin harrastaa vaikka laulua, olisi se mun kohdallani n. 30-50e/vko! Halvimmillaan...Tässä tuloksena siis se, että musisoinnin opiskelun saan unohtaa. Kakkajuttu, koska se on osa "ammattiani" ja sitä täytyisi ylläpitää.
Bussikortti on n.40e/kk, internet, 25e/kk..mitä muuta "pakollista" sitä on?
Jos nuo summat jo laskee yhteen, on kuukaudessa kulutettu n.105-n.380e aika kallista.
Siis pelkästään jos haluaa harrastaa.
Sitten jos laksetaan, miten paljon menisi askartelu-/helmitarvikkeisiin, niin summa olisi huomattavasti suurempi. Ei hitto. On tämä niin väärin, kun ei ole varaa harrastaa niitä asioita, joita haluaisi. Odotan sitä hetkeä, jolloin saisin astella helmi-tai askartelukauppaan ja ostaa kaiken, mitä tarvitsisi ilman, että miettii koko ajan, mitä maksaa.
Syksyyn kuuluu siis harrastustenkin miettiminen. Ja kansalaisopistojen ihanat kurssiesitteet...

Kuuma tee odottaa sopivasti jäähtyneenä ja askartelupöytäkutsuu. Tyttö tulee illalla, joten nyt äkkiä hommiin :D
Kaunista kesää kaikille, mie haaveilen jo syksystä (Carpe Diem...? ;)

BM

helmeilyä, MazeBookia, korttia...

Tämmäsen kaameen Sarah Kay-kortin sain aikaseks. Yritin ja yrtin, mut kun ei sujunu. Sitten ajattelin, et ei sit. Olkoon. kakka mikä kakka. Tytsy kattoo nurkkaan ihan ku arvostellen....Arvostelkoon rauhassa. Puin sentään kivan ja muodikkaan tunikan hänen päällensä.

MAZEBOOKia en ole pitkään aikaan tehnyt.
Nyt tuli kiva sauma, kun Pikku Prinsessani on alkanut lausahdella mitä mainioimpia juttuja. Vai Mitäs pidätte:
Vitsi: "Eräänä päivänä banaani meni kauppaan ja sitten se meni vanhaksi."
Tai
"Eräänä päivänä Banaani laittoi päähänsä hiusBannan, mutta se olikin kävelykeppi"
Tällaisia vitsejä minun armas 3,5-vuotias kertoo päivittäin...Ja kun on kertonut, nauraa räkättää itse kertomalleen maha kippurassa :D <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbqRoMNriE5NjJmWkjjJ74eQpk2hwLxKzAqR-SRUcQWQq9cd0Y3YhyphenhyphenclqakcJdm0gLoV-LZ0-OWg2yVkogGq7CEbOuC-WRDtF2SjolGKS9hv3QkOxZpkNKO4CSWmrms4cgSJXXFFi4AOxp/s1600/MAze.jpg">
Tämän kirjasen mie sutkautan Hillan Laatikkoon, jonka hän sitten vanhempana saa. Siellä on vanhoja vaatteita, tuttia, ja tarviketta ja synttärikorttia, kastekynttilää yms...
************************************************************************************'

Sitten helmien maailmaan:

Ohhoh, mikä valaistus kuvissa on! Kauhia :D
Jos jotain käsitystä sais, niin tuo korvisten takana olevan kortin pitäs olla valkoinen... ja rannekorussa valkoisia lasihelmiä...

Icerocks and IceMint

Kirjanmerkeissä e nuo alimmat oikin erotu, vasen on musta kristalliympyrä ja oikea tumman sininen kristalliristi. Ja kirja on Heikki Salon (Kahle)kuningaslaji :) Sanoitusten ihmeellinen maailma... Hmm. Joskus kun oppis. Jostain syystä sanoitusten tekeminen on mulle säveltämisessä se vaikeampi puoli. Halua löytyy, mutta sanoja ei. Höh.

Nonni, huomenna lähdetään äidin luo omenapuiden alle riippumattoon köllimään tytön kanssa ja lukemaan läjäpän kirjoja :)

Nyt odotellaan se ukkonen saapuvaksi!

Kaunista yötä, nauttikaa kauniista salamoinnista!

Haastekortteja

Heipä hei ja ukkosta odotellessa.
Jossain päin Suomen maata se taitaa urahdella kuin suurikin peto, mutta täällä ei näy eikä kuulu. Vielä. kyllä se sieltä tulee. Joskus. Sääliksi käy luontoa, joka kärvistelee kuivuudessa ja yrittää pysyä hengissä. En muista koska olis meidän pihalla satanut. Silloinkin, kun Hesan keskusta tulvi, ei meillä tullut tipan tippaa, vaikka välimatkaa on linnuntiet pitkin n. 3 km.

Se siittä.
Tein pitkästä, pitkästä aikaa P*skarteluhaasteeseen kortin, mutta enpä ehtinyt sitä sinne laitaa. Arvonta meni jo :(
Tässä se kuitenkin on sen ohjeen mukaan, eli ei kukkia:
Ensin aukeaa puolikas sivu, sitten aukeaa vielä ihan normi kortti, kokonainen sisäaukeama.


Toinen haasteeseen tehty kortti on KOukussa Kortteihin yhteisön Väretellään leimakuvia-haasteeseen. Siinä piti hullutella ja värittää eläin muuksi, kuin normisti. Ens tein kissan, joka oli mintunvihreän ja viininpunaisen värinen, no, ei onnistunut, sitten tein toisen samanlaisen, ei onnistunu. Ten sitte lehmän.

Helmiplaneetta ja leimailutaivas ne yhteen soppii...

Nyt se sitten on muuttunut viralliseksi. Hulluus on tarttuvaa. Helmiplaneetta on Leimailutaivaan yhteydessä oleva helmihullujen ja koruilijoiden ihana messutapahtuma. Voihan pulu, tuonne on päästävä! Klikkaa kuvaa, niin pääset perille!


Uutta pävitystä myös omaan blogiini tulossa ihan pian... on korua, korttia kirjaa ja kaikenlaista muuta mukavaa ;) Pysykää kanavalla!