Kuinka paljon voikaan saada mahtumaan yhteen päivään? Kilometrejä bussissa, erilaisia maisemia, korkeita vuoria, ylänköä, alankoa, pieniä kyliä, erilaisia kieliä, makuja, hajuja ja kaikkea siltä väliltä. Tänä päivänä kaikki aistit ovat olleet käytössä.
Ollantaytambo on viehättävä pieni kylä, joka selkeästi elää turismista. Täällä kannattaa tehdä ostoksia, sillä hinnat ovat todella halvat! Kylä sijaitsee n.2800m korkeudessa, mutta sitä ei huomaa. Tuntuu kyllä siltä, että olisi merenpinnan tasolla. Ollantaytambo on ollut muinaisen Inkavaltakunnan pääkaupunki Pachacutecin aikakaudella ennen Machu Pichua. Pachacutec oli 9. ja voittoisa hallitsija, joka laajensi valtakuntaa ronskilla kädellä.
Ollantaytambo on tunnettu raunioistaan (yllättävää...) ja apinamiehestä.
Todellisuudessa tämä apinamies on Viracocha--Maailman luoja ja myrskyn ja auringon jumala. Viracochaa palvoivat jo Inkojen edeltäjät. Laita Googleen kuvahakuun, löydät paljon kuvia/taidetta jotka saattavat jopa näyttää tutuilta ;) Eli Viracochan kuva on tunnettu.
Saavuimme siis perille. Yöpymispaikkanamme oli Inca Paradise. Omia nettisivuja ei sillä putiikilla liene. Tässä kuitenkin videokuvaa sisäpihalta:
Laittakee äänet pois, jos ette halua kuunnella matkakumppanien keskustelua ;)
Pahoittelen liian nopeaa kuvausta.
Värikästä ja ihanaa siellä oli!
Sängyt leveät ja peitot lämpimät. Peittoja oli jälleen kerran kaksi ja toinen järjettömän paksu villaviltti. Varpaat menivät mutkalle :D
Hotelli on tämän kadun varrella. Kun illalla tulimme takaisin, tämä katu oli aivan pimeä. Käveltiin oven ohi pari kertaa, ennen kuin löydettiin se. Siinä vaiheessa alkoi pikkuinen varovaisuus nousta pintaan.. mitäs sitä tietää, mitä pimeällä kujalla vaanii...
Kamat pikaisesti huoneeseen ja matkaan kohti raunioita. Taaskaan en tiennyt, minne oltiin menossa :D Kiirettä piti pitää, koska aurinko alkoi vähän ajan päästä painua vuorten taa.
Ollantaytambon rauniot vaativat kiipeämistä. Ihan heikkokuntoisilla ja -jalkaisille en suosittele.
En suosittele myöskään korkean paikan kammosta kärsiville.
Mitään aitoja ja laitoja ja turvaköysiä ei missään ole. Pikkuisen piti levätä kiipeämisen vaiheessa, mutta perille pääsin!
Kuten asiaan kuuluu, on täälläkin aurinkotemppeli.
The Wall of Six Monoliths on ihmisymmärryksen yli käyvä juttu.
Koska paikalla oli paljon väkeä, en saanut sopivaa kuvaa kuuden kiven rivistöstä. Kaikki kuusi kiveä painavat 50 tonnia kukin. Ne on louhittu viereisen vuoren huipulta.. Eli on pitänyt mennä yksi vuorialas, toinen ylös, louhia kivi, kuljettaa 50 tonnia vaaleanpunaista graniittia alas rinnettä ja taas ylös toista. Kuuden monoliitin saumat ovat niin tiiviit ja suorat, ettei edes neula mahdu väliin. Näin kerrotaan. Miten tämä on tehty 1400-1500 luvulla.. en ymmärrä.
Bloggauksen ihan ensimmäisessa kuvassa näkee Viracochan ja sen vierellä lisää rakennusten raunioita. Alla olevat rauniot ovat siis yrmyn apinamiehen vieressä olevia vanhoja varastorakennuksia. Nämä loistivat hienosti auringonlaskun aikaan.
Saimme kulkea raunioilla omaan tahtiin. Melkein. Vähän meitä hoputettiin juurikin siksi, että alueelle pääsy suljettiin ihan kohta valon loppumisen vuoksi.
Toisaalta kasvillisuus on aika karua, mutta sitten taas:
Peruniiii
JOstain syystä en näe tallessa kuvaa yhdestä Ollantaytambon nähtävyydestä: The Bath of Princess.. Kyseessä on jännittävä hmm... suihku.. vesiputous.. jokin semmoinen kuitenkin (vähän kuin tuo kuva tuossa yllä) Joka on tehty kauniisti veistetyistä kivistä. Siinä on jännä juttu veden virtaaman kanssa. Kun veden virtaukseen koskettaa tietyllä tavalla, vesi menee ikään kuin sekaisin. Ja kun koskettaa taas toisella tavalla, se selkiytyy :D Nyt teidän on ihan pakko katsoa youtubesta tästä pari videota, niin näette itse ;)
Pikavisiitti majapaikkaan ja sitten taas syömään.
Siinäpä on meidän sapuskapaikka. Sisäänheittäjänä toimi joku ihan suomalaisen näköinen hippi :D
Kanaa, ranskiksia ja kaskas, taas kerran sitä aquayamantokastiketta. Simppeliä ja yksinkertaista. Ihan ok.
Kun ruoka oli syöty, oli silmien takana uni tulossa ihan justiinsa. Turistit väsyivät, niin kaupunki herää henkiin. Keskellä tietä oli menossa ankara lentispeli. Ihan samalta se näytti, kuin täälläkin päin.
Pitkä päivä oli lopussa. Ja päivän aikana tapahtui niin paljon, että paljon jäi matkan varrelle. Paljon tuli myös koettua. Tunteet ja fyysinen olo meni laidasta toiseen laitaan. Ensi kerralla, jos samanlaiselle reissulle tulee lähdettyä, tiedän tähän päivään varautua hieman eri tavalla. Oikeastaan vasta näin jälkikäteen huomasin, miten paljon sitä oli tähän päivään saatu mahtumaan.
Huoneen vessassa oli ikkuna ja siitä ikkunasta näkyi taas natiivia elämää. Aamulla kukko herätti kyllä sopivan aikaisin ;)
Aamulla, kun se takapihan kukko oli herättänyt turistit, lähdimme aamiaisen jälkeen junalle. Aamiainen oli onneton erikoisruokavaliota noudattavalle. Onneksi oli omia eväitä koko ajan mukana.
Kävely juna-asemalle oli lyhyt, mutta siitä huolimatta matkan varrella oli kyydin tarjoajia.
'
Lähes jokaisen talon katon päällä oli suojelua tuovat koristukset.
Ja siinä se sitten on. Juna, jolla lähdetään kohti Aqua Calientesia. Matkan kohokohta alkaa olla lähellä...