Niin jäi taakse ihastuttava, pieni ja idyllinen Ccaccaccollon kylä. Bussilastillinen turisteja jatkoi matkaansa vuorten lomitse ihmetellen jylhiä maisemia ja valtavia pystysuoria pudotuksia kapeiden teiden reunoilla.
Seuraava päämäärä Sacred Valleyn Pisac Ruins, Pisacin rauniot. Tämä nähtävyys on monelle tuttu historian kirjoista tai matkaoppaista. Pisac tunnetaan kuuluisista markkinoistaan, joita järjestetään kahdesti viikossa. Me emme sinne pysähtyneet, koska aikataulu ei antanut myöden. Aikoinaan Pisacin keskusaukiolla on ollut valtava, vuosisatoja vanha "Pisonay tree". Luonto tosin päätti, että puun aika oli tullut ja se tuhoutui 2013 ukkosmyrskyssä.
Pisacilla on ollut ainakin kolme eri merkitystä: maataloudellinen (josta terassirinteet kertovat edelleen) sotilaallinen ja uskonnollinen. Pisacin vuorenrinteillä sijaitsevat rauniot oli jaettu neljään osaan, joista me näimme vain murto-osan. Esimerkiksi "Inti Watana" suljettiin yleisöltä sen jälkeen, kun joku oli varastanut mukaan palan pyhää muuria...
Jono raunioille oli valtava. Autot tuuttasivat ja kaikki yrittivät päästä mahdollisimman lähelle porttia.
Jäimme suosiolla vähän kauemmas ja kävelimme tietä ylös. Tie oli täynnä kaupustelijoita: koruja, vesipullon kantimia, huiveja, kankaita, pipoja. . . näitä kauppiaita oli kaikkialla, missä oli turistejakin.
Aloin vähitellen voida pahoin. Oli kuuma, elimistö ei saanut jäähdytettyä itseään niin nopeasti, kuin olisi tarvinnut. Olin punainen kuin rapu, heikotti ja jalat tuntuivat tonnien painoisilta. Tämä oli hieman hassua, sillä tähän saakka kaikki oli sujunut ilman ongelmia. Kenties olisi ollut aika syödä jotain. Edellisestä sapuskasta alkoi olla aikaa ja kevyet eväspatukat eivät kovin kauas jaksa kantaa. Onneksi pysähdyimme aika pitkäksi aikaa kuuntelemaan oppaan selostusta ja näin ollen sai levättyä. Mäkäräisen tapaisia itikoita oli paljon. Tähän mennessä oltiin vältytty öttiäisiltä kokonaan
Hautausmaa: Haudat avattu ja ryöstetty. Jännästi ja taitavasti vuoren rinteeseen rakennetut haudat muodostivat kuin pienen kaupungin. Vuoren huipulla puiden vierellä näkyi muutamia natiiveja ihmisiä. Vai oliko ne kenties Inka-haamuja?
Kuvista näkee, kuinka kirkasta Perussa on. Miten taivas ja pilvet näyttävät kuin piirretyiltä. Kuvat on otettu Lumia 750:n kameralla ja Canon Power Shot SX200IS kameralla, joka on jo vanha.
Lähdin kapuamaan linnoituksen korkeimmalle kohdalle. Pääsin kaksi metriä rappusia ylös ja oli todettava, että ei pysty, ei kykene. Harmitti. Harmittaa vietävästi vieläkin. Kiipeämisen sijaan lähdin kävelemään "kuninkaiden portin" läpi "vaakatasoiseen" suuntaan, ettei tarvinnut mennä ylös. Kohta huomasinkin, että oli valittava vain toinen, sillä molempiin ei aika riittänyt, eli ei kuitenkaan huono vaihtoehto tämäkään!
Tuonne piti päästä, mutta en päässyt ja peukku tuli kuvaan! Hahaa! Kunnon turistifoto.
Sain oppaalta kuulla paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia tästä osasta Pisacia. Meitä oli lisäkseni toinen hieman vanhempi rouva, joka ei myöskään jaksanut nousta "huipulle".
Tästä portista parempi väki ja kuninkaalliset kulkivat. Rahvaalla ja työläisillä ei kuulema ollut tästä asiaa.
Muinainen portti lukittiin tähän
Siitä mielikuvituksen avulla voi kuvitella Inka-herrojen kulkeneen aurinkotemppelille.
Kiviin hurahtaneena tämä oli mainio löytö: Kivi kasvaa kivessä.
Ja lopuksi pakollinen turistikuva. Vaikka valittelin kuumuutta ja huonoa oloa, oli pitkät vaatteet pakko pitää päällä itikoiden vuoksi. Laakso oli täynnä mäkäräisen tapaisia minikokoisia kiukkuisesti nilkkoja pureskelevia itikoita.Ja ne puremat olivat verisiä... Varmaan sama itikkaparvi tuli myöhemmin vastaan Aquas Calientesissa.
Ja sitten syömään! Siitä lisää ensi kerralla,
Parwa Project odottaa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti