Nälkä. Valtava nälkä. Heikotus jatkui. En ihan ymmärrä, miten oli mahdollista olla niin huonovointinen ja väsynyt "ilman mitään syytä". Oltiin kuitenkin matalammalla, kuin edellisenä päivänä ja koko ajan laskeuduttiin lähemmäs meren pintaa. Nukuin melkein koko bussimatkan Pisacilta ravintolaan. En tiedä, kuinka kauan oli matkaa kestänyt, kun alettiin olla perillä. Vessaankin ois kiva päästä. Tämän matkan yksi jännittävä momentti oli vessojen löytyminen ja niiden kunto. Koskaan ei voinut olla varma, milloin pääsi vessaan, siispä aina, kun sellainen mahdollisuus tarjoutui, kannatti se käyttää.
Vessa. Se löytyi Parwa Projektin ravintola-alueen portin sisäpuolelta. Niin kuin tapana aina siellä täällä oli, oli vessassa vain kaakelipytty, ei muovirinkuloita. Paperia ei ollut ollenkaan, eikä juoksevaa vettä. Vessa oli kamalan epäsiisti... Olisi voinut olla siisti, jos siivooja olisi jatkuvasti vieressä. Oma vessapaperin palapötkö kannattaa siis aina olla taskussa tai käsilaukussa mukana, sekä kosteita pyyhkeitä, että käsidesiä!
Istuimme pitkän pöydän ääreen ja aloimme odottaa ruokaa. Ensin saimme taas teetä. Olo oli kaamea ja otin teen vastaan enemmän kuin kiitollisena, vaikka sitä ei yhtään tehnyt mieli. Laitoin lehtiä joukkoon reilumman käden kautta, vaan en kyllä huomannut juuri mitään vaikutusta olotilaan.
Alkupaloiksi tarjoiltiin kauniita perunalastuja! En enää muista, mitä muut saivat, sillä mulla oli gluteeniton vaihtoehto. Gluteenittomuus toteutui G-adventuresin kautta todella hyvin! Jos oli kieliongelmia ravintolassa, jossa opas oli mukana, asia järjestyi helposti oppaan avulla. Matkaseurueessa oli myös vegaani, jolle myös järjestyi ruokailu näppärästi koko matkan ajan. Näistä ruokajärjestelyistä plussat Gadventuresille! Ennen matkaa pitikin täyttää pitkä lomake omasta terveydentilastaan ja ruokavalioista. Jos sairastat jotain pitkäaikaissairautta ( Esimerkiksi astma, reuma, diabetes jne. oli lääkäriltä pyydettävä lausunto matkustuskunnosta. Tämä luonnollisesti vakuutusten ja vastuukysymysten tai mahdollisten luonnonkatastrofien aiheuttamien ongelmien vuoksi.)
Alkulastujen jälkeen tuli perunamuussilastuavokadosalsasysteemi ja munat oli jotain muuta, kuin kananmunia. Sitäkään en laittanut koomassani ylös, joten käykää kysymässä ravintolasta.
Perunatöttörön kanssa tarjottiin herkullinen salaatti.
Tarjoilija kantoi kirjaimellisesti selkä vääränä painavia ruoka-annoksia pöytään. Muistatteko, mitä hatun ylöspäin käännetty lieri tarkoitti?
Taisin juoda ananasmehua sopan kanssa. Juomat piti muistaakseni maksaa itse, mutta ruoka kuului retken hintaan. Soppa tarjottiin ihanista keraamisista kulhoista. Olisin voinut ostaa näitä muutaman kotiinkin, mutta ei niitä siellä ollut myytävänä. Pihalla oli kyllä pieni koju, mutta siellä myytiin enemänkin mausteita ja erilaisia teelaatuja.
Pääruokana oli quinoaa, kanaa, ja jokin lihalla täytetty polttavantulinen paprika. Nuo mustat kikkarat ovet perunoita. Pottuja oli joka annoksessa monessa eri muodossa! En valita, ne oli herkullisia, välillä vain alkoi naurattaa. Jotenkin on ajatellut, että Suomessa syödään paljon perunaa, mutta täällä se tuli joka paikassa vastaan. Kyllähän se oli tiedossa, mutta siitä huolimatta sen paljous yllätti! Usein lisäkeruoan alla oli vielä kaksi paksua ja isoa perunasiivua :D
Tuo lihapaprika meni vieruskaverille syötäväksi tulisuuden ja lihan vuoksi, itse söin tuon kvinoasörsselin. Jälkiruoaksi oli vielä passionhyytelö ja maissileivos. Jos tämän aterian jälkeen jäi nälkä, on ihme!
Ravintola-alueen pihalla alkoi nähdä kevään ensimmäisiä kukkia. Voin vain kuvitella, miltä alue näyttää kesällä, kun kaikki kukat ovat kukassa.
Planeterra Projektin ravivntola sijaitsi ihan vieressä asutusta. Kylä taas oli todella pieni.
Takapihalla laidunsi perheen eläimistö.
Tämän sillan ylittäminen omalla vastuulla... silti siitä joku juuri käveli...
Vieressä oleva tukevampi silta lieni pelkästään ajoneuvoille. Tai sitten joku halusi vain jännitystä elämäänsä.
Matka kohti Ollantaytamboa alkoi. Taisin taas nukahtaa. Pitäis jostain löytää kartta, johon vois kuvata edes vähän sitä reittiä, mitä pitkin ajoimme. Etäisyydet ei ihan valtavia tänä päivänä ole, mutta kaikesta huolimatta seuraavan postauksen jälkeen voitte päätellä, että päivä on ollut rankka. Seuraavalla kerralla toivon, että nämä kaikki voisi jakaa edes kahdelle päivälle!
Jos tälle reissulle menette, varatkaa tämän päivän retkeen mukaan reippaasti vettä ja pientä evästä bussimatkoille. Hedelmistä saa nestettä, mutta ei niinkään energiaa. Ne ovat virkistäviä muuten. Erilaisia välipalapötköjä on Cuscossakin kaupassa monenlaisia, niitä suosittelen.
Nature Valleyn patukoissa ei ollut merkintää gluteenittomuudesta, mutta olivat kaurapohjaisia. Ei myöskään mainintaa, että ovat puhdasta kauraa. Otin riskin ja söin. Todella hyviä, oireita ei tullut. Alanurkassa oleva dipsan ananaskirsikkapötkö oli mun lemppari. Niitä ois pitänyt ottaa mukaan Suomeen enemmänkin, kuin yksi! Sanissimon salmas oli voileipäkeksityyppinen. Tuorejuuston kanssa täydellinen! Matkalla helposti rikkimenevä ja murusina syötävä. Ylhäällä oikealla olevat seesamipötköt taas paremman puutteessa. Niitä jäi niin syömättä, että kulkeutuivat kotiin saakka. Nyt tätä kirjoittaessa, kun matkasta on aikaa jo reilusti yli vuosi, tuo maca-versio maistui kyllä ihan hyvältä :D Eli säilyneet hyvin. Vielä on jäljellä yksi kiwicha, eli amaranttipötkö. Sitten alkaakin olla Perun makuaistilliset muistot enää muistoja vain....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti