5.3.2018

Niin lähellä, silti niin kaukana.....Aguas Calientes (6. päivä)

Haaveet on tehty toteutettaviksi. Askel askeleelta lähestyin yhtä haavetta. Tänään olin jo melkein perillä. 

Aamuinen kävely Ollantaytambon halki kohti junaa. Pieni kylä kylpi auringonnousussa ja voin muistaa ilman tunnun vieläkin. Värin, jonka vuoristo ja aurinko yhdessä loivat. Oli jo lämmin, vaikka aamu oli vasta alkanut. 






Junamatka halki Perun kivisen maiseman alkaa.



Maisemat vaihtelivat vuoristoista koskiin ja perunapeltoihin. Pakko sanoa, että ei käynyt aika pitkäksi ihaillessa upeita näkymiä!


Junassa oli tarjoilua. Hassu keksimikälie ja pieni leipäpala. Onneksi oli omat eväät ;) Mutta matkaseurueelle voi toki ottaa lisäpurtavaa. Kahvi oli hyvää. Vaunussa kiersi myös myyntikärry, joka myi kaikkea huiveista Perun historian kirjallisuuteen saakka. Melkein ostin yhden Inkojen historiaa käsittelevän kirjan, mutta koska hinnat olivat samaa luokkaa, kuin Suomessa VR:llä, jätin ostamatta.


Vähän matkan päästä juna pysähtyi ja he, jotka olivat päättäneet jatkaa matkaa Inka Trailin kautta, jäivätä tässä vaiheessa pois. Hitsi, että mua harmitti, kun en sitä ollut kuitenkaan napannut matkasuunnitelmaan. Kovasti sitä meinaan pohdin! Noh, ensi kerralla sitten. Tosin tällä erää olen kallistumassa Lares Trekin puoleen. 

Saapuminen Aguas Calientesiin oli mainio. Pieni ja idyllinen asema otti turistit vastaan iloisen värikkäästi. 


Kierrätyskin toimii täällä. Ainakin näin teoreettisesti ajatellen, konkretiasta en sitten tiedä. 


Asemalta pois päästäkseen on jokseenkin pakko kulkea ihanan basaarin läpi. Houkutuksia on käsityön ystäville paljon. Oppaamme suositteli ostamaan täältä hopeaa, jos sitä Perun reissulta mukaan haluaa, sillä hintataso on kuulema edullinen. 


Aguas Calientes sijaitsee niin vuorten keskellä kuin sijaita voi. Junarata kulkee kylän läpi niin, että radan molemmin puolin olevista ravintoloista voisi melkein hypätä kyytiin. 


Avokadot ja banaanit viihtyvät keskellä kylää mainiosti.





Kulkukoiria on Perussa paljon. Täällä niitä löytyi todella paljon. Perin karvattomia Perun karvattomia koiria. Suomessa pulitetaan omaisuus, jotta kyseisen koiran omakseen saa, täällä niitä kulkee kuulema riesaksi saakka... :/ 

A.C. on vcahvasti turistikylä. En tiedä historiasta sen enempää, mutta jatkuvasti laajentuva kylä on melkoinen sekamelska. Hostellit ja hotellit rinta rinnan slummiasumusten kanssa. Täällä asumisesta kannattaa maksaa hieman enemmän, sillä surkeimmat huoneet ovat todella surkeita. Kuulopuheiden mukaan homekerrostumat näkyvät jo paksuina partoina keskeneräisissä rakennuksissa. Tosin hometta ei täällä voine välttää missään.  


Pachakuteq-hotelli oli oikein sopiva keskitasoa oleva yöpymispaikka. 'Huone oli tilava ja suihku siisti. Aamupala runsaahkoja ruokarajoitteinenkin sai syödäkseen jotakin. Aamiainen seuraavana aamuna oli ennen muun hotellin aamupalaa, jotta ehdittiin Machu Picchulle menevän bussin  jonoon ajoissa. Nettiyhteys ei toiminut, mutta se ei täällä katveessa liene ollenkaan ihme. Tarkoitus oli soittaa Skypellä tyttärelle ja näyttää maisemia. 


Minimaalisen lepohetken jälkeen lähdettiin ryhmän kanssa laskeutumaan alas Museo de sitio Manuel Chavez Balloniin, jossa oli tietoa Inkojen historiasta.Ympärillä oli puutarha, miniviidakko, jossa oli paljon paikallisia kasveja. Jos sattuisi oikeaan aikaan vuodesta, täällä olisi nähtävillä järjetön määrä orkideoja, näin ymmärsin. Ymmärsinkö oikein, on eri asia. Mutta koska olin matkalla aikaan, jolloin ei ollut vielä kukat kukkeimmillaan, eikä luonto puhjennut loistoonsa, näin vain muutaman kukkasen.
Matka museolle kuljettiin joen vartta pitkin. Kuivan kauden aikana vettä oli vain muutama pisara ja upeat kivenlohkareet täyttivät uoman, mutta sadekauden aikana tulvavaara on suuri. Voi vain kuvitella veden määrää, joka tuossa uomassa virtaa...




Kasveilla oli hauskoja nimiä:





Pieni seikkailu pienessä viidakossa piristi mieltä. Viereisen vuoren huipulla siinti Machu Picchu.. Niin lähellä, niin kaukana... vielä vähän aikaa!
Takaisin kävellessä meinasin kuolla kuumuuteen. Jostain syystä elimistö ei suostunut hikoilemaan ollenkaan ja olin punainen kuin rapu. Olo oli tukala. Olinkohan juonut liian vähän vettä... Sitä sai olla hörppimässä jatkuvasti. Yksi unelma toteutui puolivahingossa, kun näin matkan varrella kolibrin! Kyllä! Sellaisen olen aina halunnu nähdä ja siinä se pörräsi! Oli vain liian nopea, jotta olisin saanut ikuistettua. Mutta se ikuistui muistoihin. 





Illalla oli tarkoitus mennä lillumaan kuumiin lähteisiin. Koska olotila ei ollut kovin kukkanen, jäi se tekemättä, sillä rikin katku ei houkutellut lainkaan... Ensi kerralla sitten sekin :) 
Iltapala viereisessä ravintolassa, jonka nimeä en muista, oli runsas. Edullinen ja runsas. 
Alkupalaksi avokadoa jollain täytteellä. Se riitti mulle.

Pääruokana alpakkaa... Riisit mulle, lihat vieruskaverille...


Sitten nukkumaan. Luulen, että huono olo johtui myös järjettömästä väsymyksestä. Vieläkään ei ollut kunnon lepoa tarjolla, sillä herätys oli seuraavana aamuna klo 4:15....  Muutenkin jännitti, sillä seuraavana päivänä unelma toteutui....


7.4.2017

Ollantaytambo (Ja liikaa yhdelle päivälle... osa 4 (5.päivä)

Kuinka paljon voikaan saada mahtumaan yhteen päivään? Kilometrejä bussissa, erilaisia maisemia, korkeita vuoria, ylänköä, alankoa, pieniä kyliä, erilaisia kieliä, makuja, hajuja ja kaikkea siltä väliltä. Tänä päivänä kaikki aistit ovat olleet käytössä.



Ollantaytambo on viehättävä pieni kylä, joka selkeästi elää turismista. Täällä kannattaa tehdä ostoksia, sillä hinnat ovat todella halvat! Kylä sijaitsee n.2800m korkeudessa, mutta sitä ei huomaa. Tuntuu kyllä siltä, että olisi merenpinnan tasolla. Ollantaytambo on ollut muinaisen Inkavaltakunnan  pääkaupunki Pachacutecin aikakaudella ennen Machu Pichua. Pachacutec oli 9. ja voittoisa hallitsija, joka laajensi valtakuntaa ronskilla kädellä.


Ollantaytambo on tunnettu raunioistaan (yllättävää...) ja apinamiehestä. 


Todellisuudessa tämä apinamies on Viracocha--Maailman luoja ja myrskyn ja auringon jumala. Viracochaa palvoivat jo Inkojen edeltäjät. Laita Googleen kuvahakuun, löydät paljon kuvia/taidetta jotka saattavat jopa näyttää tutuilta ;) Eli Viracochan kuva on tunnettu. 

Saavuimme siis perille. Yöpymispaikkanamme oli Inca Paradise. Omia nettisivuja ei sillä putiikilla liene. Tässä kuitenkin videokuvaa sisäpihalta: 
Laittakee äänet pois, jos ette halua kuunnella matkakumppanien keskustelua ;) 
Pahoittelen liian nopeaa kuvausta. 


Värikästä ja ihanaa siellä oli! 
Sängyt leveät ja peitot lämpimät. Peittoja oli jälleen kerran kaksi ja toinen järjettömän paksu villaviltti. Varpaat menivät mutkalle :D 


Hotelli on tämän kadun varrella. Kun illalla tulimme takaisin, tämä katu oli aivan pimeä. Käveltiin oven ohi pari kertaa, ennen kuin löydettiin se. Siinä vaiheessa alkoi pikkuinen varovaisuus nousta pintaan.. mitäs sitä tietää, mitä pimeällä kujalla vaanii... 

Kamat pikaisesti huoneeseen ja matkaan kohti raunioita. Taaskaan en tiennyt, minne oltiin menossa :D  Kiirettä piti pitää, koska aurinko alkoi vähän ajan päästä painua vuorten taa. 



Ollantaytambon rauniot vaativat kiipeämistä. Ihan heikkokuntoisilla ja -jalkaisille en suosittele. 
En suosittele myöskään korkean paikan kammosta kärsiville.


 Mitään aitoja ja laitoja ja turvaköysiä ei missään ole. Pikkuisen piti levätä kiipeämisen vaiheessa, mutta perille pääsin! 



Kuten asiaan kuuluu, on täälläkin aurinkotemppeli. 

The Wall of Six Monoliths on ihmisymmärryksen yli käyvä juttu.
Koska paikalla oli paljon väkeä, en saanut sopivaa kuvaa kuuden kiven rivistöstä. Kaikki kuusi kiveä painavat 50 tonnia kukin. Ne on louhittu viereisen vuoren huipulta.. Eli on pitänyt mennä yksi vuorialas, toinen ylös, louhia kivi, kuljettaa 50 tonnia vaaleanpunaista graniittia alas rinnettä ja taas ylös toista.  Kuuden monoliitin saumat ovat niin tiiviit ja suorat, ettei edes neula mahdu väliin. Näin kerrotaan. Miten tämä on tehty 1400-1500 luvulla.. en ymmärrä. 


Bloggauksen ihan ensimmäisessa kuvassa näkee Viracochan ja sen vierellä lisää rakennusten raunioita. Alla olevat rauniot ovat siis yrmyn apinamiehen vieressä olevia vanhoja varastorakennuksia. Nämä loistivat hienosti auringonlaskun aikaan. 


Saimme kulkea raunioilla omaan tahtiin. Melkein. Vähän meitä hoputettiin juurikin siksi, että alueelle pääsy suljettiin ihan kohta valon loppumisen vuoksi. 





Toisaalta kasvillisuus on aika karua, mutta sitten taas: 

Peruniiii



JOstain syystä en näe tallessa kuvaa yhdestä Ollantaytambon nähtävyydestä: The Bath of Princess.. Kyseessä on jännittävä hmm... suihku.. vesiputous.. jokin semmoinen kuitenkin (vähän kuin tuo kuva tuossa yllä) Joka on tehty kauniisti veistetyistä kivistä. Siinä on jännä juttu veden virtaaman kanssa. Kun veden virtaukseen koskettaa tietyllä tavalla, vesi menee ikään kuin sekaisin. Ja kun koskettaa taas toisella tavalla, se selkiytyy :D Nyt teidän on ihan pakko katsoa youtubesta tästä pari videota, niin näette itse ;) 



Pikavisiitti majapaikkaan ja sitten taas syömään.
Siinäpä on meidän sapuskapaikka. Sisäänheittäjänä toimi joku ihan suomalaisen näköinen hippi :D 


Kanaa, ranskiksia ja kaskas, taas kerran sitä aquayamantokastiketta. Simppeliä ja yksinkertaista. Ihan ok. 


Kun ruoka oli syöty, oli silmien takana uni tulossa ihan justiinsa. Turistit väsyivät, niin kaupunki herää henkiin. Keskellä tietä oli menossa ankara lentispeli. Ihan samalta se näytti, kuin täälläkin päin. 


Pitkä päivä oli lopussa. Ja päivän aikana tapahtui niin paljon, että paljon jäi matkan varrelle. Paljon tuli myös koettua. Tunteet ja fyysinen olo meni laidasta toiseen laitaan. Ensi kerralla, jos samanlaiselle reissulle tulee lähdettyä, tiedän tähän päivään varautua hieman eri tavalla. Oikeastaan vasta näin jälkikäteen huomasin, miten paljon sitä oli tähän päivään saatu mahtumaan. 
Huoneen vessassa oli ikkuna ja siitä ikkunasta näkyi taas natiivia elämää. Aamulla kukko herätti kyllä sopivan aikaisin ;)

Aamulla, kun se takapihan kukko oli herättänyt turistit, lähdimme aamiaisen jälkeen junalle. Aamiainen oli onneton erikoisruokavaliota noudattavalle. Onneksi oli omia eväitä koko ajan mukana.
Kävely juna-asemalle oli lyhyt, mutta siitä huolimatta matkan varrella oli kyydin tarjoajia. 
'

Lähes jokaisen talon katon päällä oli suojelua tuovat koristukset.




Ja siinä se sitten on. Juna, jolla lähdetään kohti Aqua Calientesia. Matkan kohokohta alkaa olla lähellä...