9.5.2018

Machu Picchu





Aamulla ennen kukon pierua oli herätys, taas. Aamiainen oli oikeinkin mukava ja syödäkseen sai ihan riittävästi. Reppuun oli pakattu paljon vettä  ja vähän evästä energiapötköjen muodossa. Mulla oli pari litraa vettä juomarepussa(suosittelen, on meinaan näppärä!) Ja puoli litraa mehua ja puoli litraa Inca colaa :D (kuumana aikamoinen makuelämys.. :P )

Jonossa vuorelle vievälle bussille oltiin hyvissä ajoin ennen ensimmäisen kyydin lähtöä, siitä huolimatta jonoa oli ihan riittävästi. Kosteus oli valtava ja pilvet hipoivat päälakea. Paleli. Varmasti kosteuden, väsymyksen ja jännityksen vuoksi. Nyt se tapahtuu, mun haave vuosien takaa toteutuu!

Jono kulki nopeasti ja pian jo istuin rämisevän bussin kyydissä. Kuski ei vauhtia säästellyt, kun ajoi serpentiiniä pitkin vuoren rinnettä ylös.



 Pikkunen roska tais lentää silmään, kun ylös saakka pääsi... 

Mutta täällä mää nyt olen!  Aikaisin aamulla, sumua on niin, että se kastelee vaatteet kosteiksi, mutta sadetakkia ei tarvittu. Tähän aikaan vuodesta ei juurikaan ole itikoita häiritsemässä. G Adventuresin opas oli todella hyvä. Osasi vastata kysymyksiin ja kertoi laajasti ja selkeästi alueesta.





Kaikissa kuvissa sama kestohymy päällä :D 
Vähän on ahdasta tällä ikkunalaudalla.



Kyllä. Energiat on täällä huikeat. Ja mitä pidemmäs päivä kävi, sen polttavammaksi tuli aurinko. 



Näin aikaisin aamulla, kun pilvet eivät vielä ole väistyneet, ei ole ihmistungosta. Alueella pääsi kulkemaan rauhassa. Parin tunnin päästä onkin jo eri juttu... 


Polkurappuset jonnekin.. pudotukset oli uskomattomia. Korkeanpaikankammoiset oisivat voineet helposti vierähtää alas..


Rakennustaito on hämmästyttävää ollut silloin joskus... Tsekatkaa noita saumoja ja suoruutta...(älkääkä välittäkö ajan ja maanjäristysten tuomista pikkuisista kauneusvirheistä) 




Kondoritemppeli ja Seremoniakivi, Aurinkokello jnejne. Kaikki olivat vielä paikallaan ja kertovat eletystä elämästä, josta me ehkä koskaan ei saada tietää, millaista se on ollut...



Ei. Tämä ei ole kuollut laama. Sillä on vain kuuma. 


Lopuksi vielä muutama lyhyt videon pätkä.





Näin. Unelma totetutettu. Melkein... sillä matkaseurasta johtuen en päässyt käymään Inti Punkulla....eli Aurinkoportilla... Tyhmä, miksen mennyt sinne itsekseni! No, pitäähän jotain jäädä seuraavaan kertaan ;) Vaikka musta kyllä tuntuu, että olen siellä käynyt jo joskus kauan, kauan sitten.....