Buenos Dias!
04:30 soi herätyskello.
Yö oli rikkonainen.
Hotelli sijaitsi kaksi metriä isosta ja vilkkaasti liikennöidystä tiestä, hotellihuone oli tien puolella ja ikkunasta puuttui ylin lasi. Ikkuna oli jännästi päällekkäisistä lasi"säleistä" tehty. Kuin sälekaihtimet, mutta neljä tai viisi leveää lasisälettä päällekkäin. Paitsi että se ylimmäinen puuttui. Hälytysajoneuvot tuuttailivat yön ja hotellin käytävillä kolisi. Se, minkä päivän rauhassa sai, menetti kyllä yön metelissä.
Todella kevyen aamiaisen turvin lentokentälle ja Cuscoon. Lento oli reilusti tunnin myöhässä. Oli aikaa kirjoittaa päiväkirjaan. Jännitys vilisi vatsanpohjassa kuin perhosparvi! Olen koko ajan lähempänä....
Cusco sijaitsee koillisessa Perussa Andien vuoristossa noin 3400 metrin korkeudessa. Ilmasto Cuscossa on erilainen, kuin Limassa, luonnollisestikin, koska ollaan siirrytty rannikolta vuoriston korkeuksiin. Vaikka kaupungin kadut ovat kapeita, autoja on paljon ja kapeiden katujen suojiin jäävät pakokaasut haittasivat hengittämistä, oli kaupungissa silti helpompi hengittää, kuin Limassa. Cuzcon vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohdelistalla ja muinainen Inka-valtakunnan pääkaupunki 1500-luvulle asti. Cuscossa taitaa aikanaan olla perustettu koko Amerikan mantereiden ensimmäinen yliopisto. Tämän asian tarkistamisen jätän lukijalle.
Ennen matkaa jännitti todella kovin tuoko korkeus tullessaan oireita ja jos, niin minkälaisia.
Laskeutuminen Cuscoon on haastavaa, koska lentokenttä on pieni ja sijaitsee laaksossa, jonne tuulenpyörteet ottavat ihan omalla tavallaan. Joskus pitää laskeutua sivuttain... tällä kertaa laskeutuminen oli aika pomppuisaa, mutta helppoa. Koneesta ulos astuttua jännitti, koska alkavat korkeasta ilmanalasta johtuvat hengitysoireet, eivät alkaneet. Hotellissa kokoonnuttiin pöydän ääreen juomaan coca-teetä ja keskustelemaan parista seuraavasta päivästä. Tee ei ollut kovin hyvää, mutta jospa se auttaa tuleviin vuoriso-oireisiin...
Hotellihuone oli viidennessä kerroksessa. Rappusten ylösnouseminen alkoi tuntua jo kolmannessa kerroksessa haastavalta. Neljänteen kerrokseen päästyä piti levätä. Rinkka painoi ja jalat painoivat tonnin. Sydän löi 130 ja hengästyminen oli valtavaa. Huoneessa nopea lepo ja tavaroiden purku. Korkea ilmanala oli ottanut koville myös matkatavaoille: tavallisesta dödöstä lensi pallo seinään, kun avasin korkin, Suomesta tullut leipäpakettikin koki kulttuurishokin. Myös mm. käsidesipurkki ja vesipullokin oli paisunut räjähdyspisteeseen saakka.
Pian lähdettiin oppaan mukana Cuscon kaupunkikierrokselle. Vettä ostettiin pienestä kulmakaupasta. Sitä kehotettiin juomaan paljon ja syömään kevyesti, koska vuoristossa elimistö käyttäytyy eri tavalla.
Käveltiin hitaasti ja vettä juoden. Olo oli huterahko, mutta hyvä. Matkakaveri voi vähän pahoin.
Matkan ja Cuscon yksi kohokohta oli San Pedron kauppahalli.
Kuvat kertovat enemmän, kuin sanat:
Jyviä ja siemeniä, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, kokapensaan lehtiä. Ostin niitä pussillisen. Pahalta nekin maistuivat. Jäi vissiin riitit tekemättä ja paikalliset jumalat suuttuivat, kun poski vain puutui. Tosin ei mulla juuri mitään vuoristotaudin oiretta ollutkaan.
Jauhoja, ryynejä, jauheita. Suomessa näistä superfoodeista maksetaan maltaita...
Koka- ja macavalmisteita oli kaikenmoisia karamelleja ja keksejä. Nuo vihreät paperipäällysteiset keskellä kuvaa olevat maistuivat vähän kuusenkerkkäkaramelleille.
Tuoretiskillä oli mukulaa ja vihannesta, kaktusta jos jonkinlaista.
Erityisesti mielenkiintoinen oli kauppahallin apteekkipuoli. Kuvaaminen ei ollut kovin sallittua, joten pahoittelen kuvien huonoa laatua.
Etualalla oleva rouva myi sammakoita ja sammakonreisiä. Vähän matkan päästä löytyi eläinten kaikkia elimiä.
Ihmiset tulivat tänne syömään ja voimistamaan kukin tarvitsemaansa puhtia tai parantamaan reumaattisia sairauksia tai mitä vaivaa kullekin oli sattunut ilmaantumaan.
Kauppahallista suuntasimme kujia pitkin syömään. Siitä seuraavalla kerralla... rakastuin ruokaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti