Cusco, osa 2 (4.päivä)

Nälkä. Mikä ihana tekosyy nauttia elämästä. Äh, ei vaiskaan! 

Kaupunkikierroksen aikana oli alkanut nälkä kurnia mahassa. Syömisestä oli kulunut aikaa aivan liian kauan. Kokapensaan lehdet eivät vieneet nälkää pois, eikä niitä syödä ois voinutkaan. pahoja olivat. Vihdoin aloimme suunnata yhden Inkamuurin luokse, jossa ravintolamme sijaitsi. 

Oppaan/Gadventuresin valitsema ravintola Aguaymanto oli toisessa kerroksessa ja olihan vain sinnekin raskasta kiivetä. 

Hieman heikossa olossa olisi voinut syödä kaiken. Päädyin ottamaan juomaksi "aguaymanto"mehua sen enempä tietämättä, mitä se oli. Se oli tämä:

Kyseessä oli tuorepuristettu ananaskirsikka(karviaiskoiso, kapinkarviainen, kapinmarja, inkamarja...)mehu, jossa oli andien suolahippusia joukossa. Ei ois voinut olla parempi juoma siihen hetkeen! Rakastuin. 

Seuraavaksi alkupalat:

Perunasiivujen päällä salsaa, avokadoa ja juustoa. Taivaallista <3 p="">

Pääruokana olikin hieman erikoinen annos:

Erikoisen tästä annoksesta teki se, että ananaskirsikat olivat jäähileisiä ja sokeroituja, perunamuusi kylmää ja kanat kuumia. Erittäin toimiva yhdistelmä. 

Tuon karviaiskoison koko oli valtava! Kolme kertaa suurempia, kuin täällä S-marketissa myytävät kapinmarjat.

Voin lämpimästi suositella tätä ravintolaa. Ravintola sijaitsi pienen pienellä sisäpihalla boheemissa ympäristössä. Pihalla oli mm. shamaaniputiikki, taidekauppoja jne. Ja ihanaa sinistä väriä, jota muuallakin Perussa paljon käytetään. 

Yksi seurueen jäsenistä joutui jättämään ruokailun huonovointisuuden takia väliin. Muutamalla oli vähän kohmeloinen ja höntelö olo, mutta pääosin jengi pärjäsi korkeassa ilmanalassa hyvin.  

Ruoan jälkeen kipinkapin hotelliin päiväunille. Nokoset teki terää, ei ois joutanut herätä. Päänsärky oli alkanut. Päivän ostokset piti käydä läpi. Ei paljon mitään. Ja koska olen perso makealle, toffeet ja kovet karkit maistuivat mieluummin, kuin lehdet.



Tullaan vielä myöhemmin Cuscoon yhdeksi kokonaiseksi päiväksi, olkoon se kiertely ja shoppailupäivä. Kohta uudestaan unille. 

Cusco on upea kaupunki, jossa riittää paljon katseltavaa. Vanhoja inkamuurin pätkiä on paljon. Inkojen rakennustaito on ollut huima, katsokaa muurien kivien suoria sivuja ja laastittomia saumoja:

Ravintola, jossa poikkesimme, sijaitsee siis tällä kadulla. Hatunrumiyocin inkamuuri on kuuluisa 12 kulman kivestä, joka liittyy "saumattomasti" muuhun muuriin. Todistaen näin vain lisää valtavasta taituruudesta. Näistä muureista löytyy paljon lisää mielenkiintoista asiaa hakusanoilla inca architecture.

Rakennustekniikka on suotuisa maanjäristyksille alttiille alueelle. Koska kivien välissä ei ole mitään muurausaineita, pääsevät kivet liikkumaan toisiaan vasten, mutta rakennukset pysyvät hyvin kasassa. Vuosisatoja vanhoja Inkamuureja suojellaan ja pidetään kunnossa. Yllä olevassa kuvassa katu on rauhallinen, mutta joissain kohdissa on vartijoita, jotka viheltävät pilliin, jos näkevät turistin koskevan muuriin tai jopa seisovan liian lähellä. Muurien päälle on rakennettu uusia hotelleja, ravintoloita, taloja... Kestää isältä pojalle ja pidempäänkin. Nykypäivän vitsaus kaikesta valvonnasta huolimatta: töhryt. 

****

Ai niin. Hotellimme "Prisma Hotel" oli oikein viihtyisä. Vähän sokkeloinen, mutta ei siellä kulkemiseen karttaa kuitenkaan tarvittu. Vähän huvitti, kun takaisin tultua löydettiin hissi. Turhaan oltiin henkihieverissä aamulla kiivetty yläkerroksiin.