Sopivasti hukassa

Kolmas päivä alkoi samanlaisella aamiaisella, kuin edellinenkin päivä. Muutaman sanan espanjaa yritin sanoa ja ymmärtää vastauksia. Jotain sitä ymmärsikin, hienoa! Aamiaisen jälkeen tsekattiin itsemme ulos hotellista ja lähdimme siirtymään kohti San Augustin Colonial-hotellia, jossa oli tarkoitus viettää seuraava yö ja tavata muu matkaporukka. 

Kaupunki oli hiljainen. Perussa oli kansallinen juhlapäivä, Angamosin meritaistelun muistopäivä,  jonka vuoksi kaupunki oli hyvin pitkälti suljettu. Taistelu oli osa Tyynenmeren sotaa (Salpietarin sota), joka käytiin vuosien 1879-1884 välillä. Sodassa oli mukana Chile, Bolivia ja Peru. Sotahistoriasta ei tämän enempää.  Osa putiikeista oli auki, mutta ihmisvilinä oli muuttunut hiljaisuuteen. 

Lähdimme matkaan rinkat selässä ja kartta kourassa. Hotellien välimatkan ei pitäisi olla suuri. Lämpötila oli noussut edellisestä päivästä selvästi ja pitkät hihat sai heittää reppuun.

Ja kuten seikkailuissa kuuluu ollakin, olimme sopivasti hukassa. Kartalla ei tee mitään, jos ei kaduille ole merkitty nimiä. Mitäpä siinä. Mietittiin, että mitäs sitten. Perille pitäisi päästä johonkin aikaan, rinkka painaa kivasti ja reppu vähäsen. Täkäläiset eivät puhu englantia, eikä heitä tosin näkynytkään. Kas, tuolta saapuu yksi! Ei auta, kysytään! Mutta millä kielellä..? Espanjan opinnot eivät olleet edenneet ihan toivotulla tavalla...  Kysytään silti. "Perdona, donde está calle Enrique Palacios? " Kai hän ymmärsi.. ainakin sanoi, ettei tiedä. ja osoitti vastaan tulevia poikia. Kaksi lähetyssaarnaajaa saapui vastaan ja heiltä sitten sai apua englannin kielellä. Todellisuus on tarua ihmeellisempää, olimme korttelin päässä. Nauratti. Sopivasti hukassa.  

Hotelli oli ihan mukava ja pidin vanhahtavasta tyylistä. Meillä oli aikaa klo 17:00 tapaamiseen ja niinpä lähdimme etsimään Huaca Pucllanaa. Se sijaitsi kävelymatkan päässä hotellilta. Huaca Pucllana/Huaca Juliana/Wak'a Pucllana on arkeologinen nähtävyys Limassa. Kyseessä on vuosina 200-700 rakennettu hallinnollinen / seremoniallinen keskus, josta on jäljellä "kivikasa".  

Juuri, kun pääsimme museoon sisälle, alkoi opastettu kierros. Osaa en kuullut ja osasta en saanut selvää enkä jaksanutkaan kaikkea kuunnella, niin että vähän jäi pyramidin historia multa pimentoon. Tärkeä alue se oli ollut aikoinaan ja nykyään sen historiallinen arvo on huomattava. Mikäli yhtään muistan ja ymmärsin, niin pyramidi"löydettiin" vasta jokin aika sitten.  Kurkatkaa enemmän tietoa yllä olevasta linkistä.  Pyramidin päällä paistoi aurinko, tuli kuuma ja jano. Kuten joistakin kuvista näkyy, on eilisen päivän sumu ja pilvet poissa.  Kierros oli vähän turhan pitkä, kun ei kaikkea opastusta ymmärtänyt. 

Siellä se pyramidin raato taustalla häämöttää. 

Alueella oli autenttisen kokoiset ja näköiset patsaat esittämässä elämää pyramidin aikakaudella.

                 Hauta.            

Näkymä kaupunkiin raunion laelta. Historia ja nykyaika kohtaavat sulassa sovussa. Voisi tuntua hassulta, jos täällä Suomessa naapurina olisi 200-700-luvulta oleva valtava rakennelma...

Huaca Pucllanan alueelle oli laitettu useita patsaita demonstroimaan elämää pyramidilla, sekä tiilien ja ruukkujen tekemistä, hautoja ja myös pienet kasvimaat, sekä eläimiä. Mm. marsuja, laamoja, lintuja, kaneja.  Huaca Pucllana oli omavarainen "ylimystön" alue. 

Mennäänpä pari tuntia ajassa taakse päin. Ennen pyramidille menoa kävimme paikallisessa marketissa, Wongissa. Siellä oli lokakuun alussa Halloween ja joulu sulassa sovussa keskenään:

Wongissa oli myös mahtava kontaminaatiohylly, eli gluteenitonta sapuskaa sisältävä hylly:

Ostin sieltä mukaan vuoristoon ja viidakkoon välipalapötköjä ja sen semmoista. Varmuuden vuoksi. 

Wongilla oli isoja ja pieniä liikkeitä ympäri Perua. Limpparit oli valtavia:

Back to the hotel. Treffaus loppumatkan porukan kanssa jännitti. Jostain syystä suurin osa matkalaisista oli Kanadasta. Yksinäinen, pieni rohkea tyttö Japanista. Vanhempi pariskunta euroopan puolelta ja me suamesta, jossa on jääkarhuja ja pingviinejä.  

Saimme briiffauksen tulevista päivistä ja mahtava olo valtasi mielen, mä oon menossa kohti mun 20 vuotta sitten alulle laitettua unelmaa...  Nyt nukkumaan ja äkkiä, sillä kello soi aamulla 4:30!!