Ensimmäinen aamupala jännitti, mitäköhän mulle oli kelpaavaa sapuskaa. Keliakiakäännös kourassa kyselemään passaavaa safkaa. Olihan sitä vaikka mitä: Lucumajugurttia, hedelmiä(ai että herkullisia), erilaisia mehuja (papaija-, ananas-, appelsiinimehua) pekoniin käärittyä kanaa juustotäytteellä, juustoja kaakaota ja kahvia. Mehut olivat ihan omaa luokkaansa koko matkan ajan. Suosittelen kyllä maistamaan kaikkia vastaantulevia. Vuodenajasta johtuen ei valikoima ollut kuulema niin runsas, kuin yleensä. Mutta kyllä seuraavien päivien valikoima riitti vallan mainiosti tuomaan esille sen herkullisen tuoreen hedelmän --jota ei oltu poimittu raakana, eikä ollut kärsinyt kuljetuksista mantereiden välillä-- maun. Kaakaota odotin kovasti ja se olikin jännää. Siinä oli selvä kanelinen maku. Mutta kuulema oli vain kaakaota ilman lisäyksiä.
Aamupalan jälkeen oli aika uskaltautua haistelemaan, maistelemaan, katsomaan, kuulemaan ja tutkimaan Perun suurinta kaupunkia. Lima on n. 8,5 miljoonan asukkaan kaupunki, joka on perustettu 1500-luvun puolivälissä. 1940-luvulla Limassa oli suuri maanjäristys, joka tuhosi kaupungin pahoin. Tämän jälkeen kaupunki on kasvanut räjähdysmäisesti, jonka vuoksi kaupungin laitamille on syntynyt suuria slummialueita. Sanotaan, että kolmasosa perulaisista asuu Limassa. Liman ilmasto on aivan onneton. Astmaatikkona, jonka oireet ovat normaalisti hyvin lieviä, henkeä ahdisti jatkuvasti. Autokanta on vanhaa, polttoaine huonoa.. Aamulla savusumu peitti koko kaupungin ja lähimmät vuoret olivat lähes piilossa...
Me tutustuimme vain pieneen murto-osaan pysytellessämme suht' turvalliseksi kehutulla "turistialueella". Miraflores on rakentunu palvelemaan turistien tarpeita kaikin tavoin.
Lähdimme kävelemään kartta kädessä respan suosittelemaa kauppakatua Avenida Jose Larcoa pitkin rantaan kauppakeskus Larcomariin. Noh. Jälleen kerran se oli valtavan hiljainen. Turistiaika ei ollut kuumimmillaan. En innostunut kauppalasta sen turhan länsimaisuuden takia. Mä lähdin Peruun etsimään perulaisuutta, en huippumuotia.
Käytiin syömässä Tanta-nimisessä ketjuravintolassa kivojen maisemien äärellä Tyynenmeren rannalla. Mie söin kanaa, risottoa, perunaa ja minibanaanin. Juomana oli perulainen valkoviini, jonka nimeä en laittanut ylös ja sitruunaruoholimonadi. Kerrassaan täydellinen juoma! Myöhemmin sain huomata, että perunaa oli kaikkialla suurina paloina tai kokonaisena: riisin alla, kvinoan alla, kasvisten alla, perunan alla... ei haitannut mitään. Kerrotaanhan Perussa olevan reilusti yli 1000 perunalajiketta. (Korjatkaa, jos olen aivan väärässä) Toinen vakiolisuke oli todella makea, kypsennetty minibanaani.
Ruoan jälkeen matka jatkui rantaa pitkin Love Parkiin, jonka keskellä on valtava El Beso-patsas, joka esittää taiteilijaa itseään (Victor Delfin) vaimonsa kanssa... Parque Del Amor on saanut vaikutteita Antoni Gaudin Parc Guellistä.
Mirafloresin rannikolla oli valtava meren pauhu. Rantaviiva oli täynnä isojapieniä kiviä, jotka isohkojen aaltojen kanssa muodostivat pauhun, jonka tällainen kuurompikin ihminen kuuli. Oli muuten elämys kuvitella sen äänen voimakkuus normaalikuuloisen korvissa! Surffareita ja riippuliitäjiä oli jonkin verran. Riippuliitoa ois ollut hauska kokeilla itsekin. Ensi kerralla sitten ;)
Kuten kuvista huomaa, oli ensimmäinen päivä harmaa. Osittain pilvien vuoksi, osittain savusumun. Kylmä ei ollut. Oikein sopiva ja mukava lämpötila.
Jatkettiin kävelymatkaa vielä majakalle saakka ja pikkukatuja pitkin takaisin lähemmäs hotellia. Päivä alkoi olla jo pitkällä. Aikaa siis kului tekemättä käytännössä yhtään mitään. Kiepautettiin itsemme ChocoMuseoon. Ensimmäisenä ovesta sisään astuttaessa meille annettiin pieni kippo lämmintä juomaa: kaakaopapujen kuorista tehtyä hauduketta. Samalla saimme kuulla perulaisesta kaakaosta, viljelemisestä, suklaan valmistamisesta jne. ChocoMuseo järjestää erilaisia workshoppeja. Niitäkin ehkä ensi kerralla...
Vähitellen ilta hämärtyi ja alkoi olla aika lähteä takaisin hotelliin. Kadut olivat edelleen meluisat, ilma edelleen harmaa ja raskas.
Poreammeessa kieppumisen jälkeen uni tuli saman tien. Ensimmäinen päivä seikkailusta onnellisesti takana!
Mitähän huominen tuo tullessaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti